Viimeisen puolen vuoden aikana olen useaan otteeseen törmännyt termiin huijarisyndrooma. Aikaisemmin en ole juurikaan tähän ilmiöön perehtynyt, joten nyt tuli selkeä tarve tarttua aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Lukiessani ja asioita miettiessäni peilasin sitä omiin kokemuksiini ja samalla mietteisiini nousi omat kokemukseni erityisesti auktoriteeteista ja niihin liittyvistä peloista ja huonommuuden tunteista.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen useaan otteeseen törmännyt termiin huijarisyndrooma. Aikaisemmin en ole juurikaan tähän ilmiöön perehtynyt, joten nyt tuli selkeä tarve tarttua aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Lukiessani ja asioita miettiessäni peilasin sitä omiin kokemuksiini ja samalla mietteisiini nousi omat kokemukseni erityisesti auktoriteeteista ja niihin liittyvistä peloista ja huonommuuden tunteista.
Mutta mitä huijarisyndrooma sitten tarkoittaa? Tiina Ekman kirjoittaa kirjassaan Huijarisyndroomasta seuraavaa ”Huijarisyndroomaksi kutsutaan sisäistä tunnetta, ettei kaikista onnistumisistaan huolimatta usko osaavansa oikeasti.” Huijarisyndroomaa kutsutaan myös huijari-ilmiöksi ja se on yksi ahdistavan ajattelumallin epävirallinen määritelmä. Huijarisyndroomassa on kyse voimakkaasta sisäisestä tunteesta, joka johtaa kognitiivisten toimintojen ja käyttäytymisen kehään sopeutuakseen uhkaavaksi koettuun ympäristöön. Huijarisyndrooma termin on kehittänyt psykologi, terapeutti ja tutkija Pauline Rose Clance 1970-luvun lopulla. Kirjassaan Tiina Ekman nostaa esiin myös termin haasteellisuuden, koska se saatetaan sekoittaa tietoiseen huijaamiseen, valehtelemiseen tai petokseen, mitä se ei kuitenkaan ole.
Koska huijarisyndrooma pohjaa samoihin perustoihin kuin perfektionismi, itsekriittisyys, voimakas vaativuus itseä kohtaan ja suorittamispakko, lähdin miettimään asioita eri näkökulmista peilaten niitä omaan elämääni. Koska itseä kohtaan tapahtuvassa huijariudessa on kyse siitä, että tietää mutta ei usko, mietin uskomusmaailman vaikutusta huijariuteen. Mistä asiaan liittyvät uskomukset ovat syntyneet, miksi ja milloin kyseiset uskomukset nostavat päätään. Uskomukset nousevat alitajunnasta ja ovat usein tiedostamattomia, joten niiden tietoiseksi saattaminen onkin yksi keino huijarisyndrooman selättämisen taipaleella. Huijariuteen kuuluu osana voimakas ahdistus, pelko paljastumisesta omien uskomusten mukaiseksi henkilöksi. Kun huijarius on tullut julki, saatu näkyväksi, on siitä hyvä lähteä tutkimaan omaa tunne- ja uskomusmaailmaa ja vahvistamaan uskomuksia omasta osaavuudesta.
Itselläni havaitsin huijarisyndroomaan sopivia ajatuksia tilanteissa, joissa kohtasin joko auktoriteettiasemassa olevia tai muuten voimakkailta ja itsevarmoilta vaikuttavia henkilöitä. Peilatessani asiaa omaan historiaani, havaitsin sieltä selkeitä negatiivisten uskomusten syntykohtia. Muistoista nousi esiin voimakasta jännitystä ja ahdistusta nostaneita tilanteita, kun olisi pitänyt sanoa omia mielipiteitä opiskelu- tai ammattilaisryhmässä. Vaikka olen käsitellyt uskomusten syntyyn vaikuttaneet tapahtumat ja päässyt ns. auktoriteettipelostani, joksi sitä olen aina kohdallani kutsunut, saan itseni välillä kiinni huijariuteen viittaavista ajatuksista, itsen vähättelystä ja epäuskosta omia kykyjä kohtaan. Tämä ei kuitenkaan estä minua olemasta tasavertainen muiden ammattilaisten kanssa, sillä ajatusten ja tunnereaktioiden hallinta on nykyään melko automatisoitunutta, keho ja mieli työskentelevät yhdessä vaatimatta suuria ponnistuksia.
Omien uskomusten ja tunteiden tutkiminen on todella mielenkiintoista, se vie meidät omaan menneisyyteemme ja toisinaan löytyy edellisiltä sukupolvilta tiedostamattomasti siirtyneitä uskomuksia. Nämä ylisukupolviset uskomukset on toisinaan vaikea havaita, mutta kun ne löytyvät, on niitä mahdollista muuttaa. Itse ole löytänyt uskomusten ja tunteiden parissa työskentelyyn hyviä työkaluja NLP.n maailmasta, mutta käytän työskentelyn tukena myös muita luovia menetelmiä, kuten liikettä ja kuvallista ilmaisua.
