Kosketus

”Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö, niin nukkumatti nousee ja ovehen hiljaa lyö. On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa. Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö ja unista jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö. Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin, surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan, ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan, ja unien sinimaahan se lapset autolla vie. Surrur surrur ja sinne on sininen uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu ja unien sininen lintu ja linnulla kultainen suu. Ja se unien sinilintu, se lapsia tuudittaa, se laulaa unisen laulun lalalallallallallaa.”

(Sininen uni, jonka Tapio Rautavaara sävelsi P.Mustapään(Martti Haavio) runoon Laulu nukkumatista)

https://www.youtube.com/watch?v=CCMI91DCTRg

 

Muistojen kätköistä

Muistoista nousi itseäni hyvin voimakkaasti psyykkisesti koskettanut hetki. Olin tuolloin vasta vähän aikaa ollut työelämässä psykogeriatrisella osastolla ja ensimmäistä kertaa kuolevan ihmisen viimeinen kontakti. Olin yövuorossa ja tiedossa oli, että yksi potilaista saattoi nukkua pois kuluvan yön aikana. Tämä hetki sitten tulikin ja sitä ennen pyrimme työparini kanssa helpottamaan hänen oloaan kaikin mahdollisin tavoin. Turvasimme fyysiset olosuhteet, annoimme happea hengityksen helpottamiseksi. Kaikkein tärkeimmäksi koin kuitenkin oman kokonaisvaltaisen läsnäoloni, rauhoittavan kosketuksen potilaan iholla ja tyynnyttävän hiljaisen laulun. Pidin häntä usean tunnin ajan kädestä ja silitin hänen otsaansa samalla kun lauloin hiljaisella äänellä, yksi mieleeni jääneistä lauluista oli Sininen uni. Koin saaneeni häneen yhteyden ja luoneeni hänelle kunnioittavan, turvallisen ja rauhallisen hetken nukkua pois.

Kosketuksen fysiologia

Kehomme suurin, monimuotoisin ja aktiivisin aistinelin on iho, sillä tuntoaisti sijoittuu koko kehoon (myös ihon alaisiin kudoksiin ja sisäelimiin). Tuntoaistimme alkaa kehittyä alkion kolmannen ja neljännen viikon välillä valmistuen jo alkion kuudennella viikolla. Eri puolella kehoamme sijaitsevat hermopäätteet aistivat kosketusta ja lähettävät tehtäviensä mukaisia viestejä hermoverkostoa pitkin aivoihin. Osa hermopäätteistä (aistireseptoreista) havaitsee kevyttä, osa pidempiaikaista kosketusta. Toiset taas reagoivat nopeasti ärsykkeisiin, kertoen meille ympärillämme olevista asioista ja itsestämme. Tuntoaisti ei nuku, vaikka me nukumme, se tekee jatkuvasti työtä jotta tarvittaessa muutamme asentoamme tai reagoimme itseämme uhkaavaan vaaraan. 

Kosketus aiheuttaa meissä sekä ulkoisia että sisäisiä fysiologisia ja myös psyykkisiä vaikutuksia. Kosketuksen katsotaan olevan elintärkeä osa selviytymistä ja se kuuluu erottamattomana osana sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Kosketuksella voidaan lievittää sekä fyysistä että psyykkistä kipua, sillä se luo arvostuksen, luottamuksen ja turvallisuuden tunteita. Kosketuksella voidaan tuoda lisää elinvoimaa kehoon ja tyynnyttää mieltä.

Mietitään vaikka keskosvauvoja, joiden hoidossa käytetään ns. kenguruhoitoa elintoimintojen vahvistamiseksi sekä turvallisuuden luojaksi. Vauva on toisen ihmisen (yleensä äiti tai isä) paljasta ihoa vasten, jolloin hän saa luonnollista tukea hengityksen ylläpitämiseen, mutta myös lämmönsäätelyyn, kehon hahmottamiseen, kiintymyssuhteen vahvistumiseen. Vauvalla on myös turvallinen olo vanhemman lähellä, mikä luo vastavuoroisesti vanhemmalle tyyneyttä ja rentoutta. Näiden kahden ihmisen välille syntyy läheinen, toisensa kokonaisvaltaisesti huomioiva kiireetön hetki. 

Pyyteetön kosketus

Kosketuksella, erityisesti ns. pyyteettömällä kosketuksella, on terveyttä edistäviä ja ylläpitäviä vaikutuksia. Pyyteetön kosketus luo mielihyvää ja vaikuttaa näin hormonitoimintaamme lisäten oksitosiinin ja endorfiinien määrää, jolloin keho ja mieli voivat rentoutua. Esimerkiksi käsikkäin kulkeminen, toisen hierominen, halaaminen ovat tuota pyyteetöntä kosketusta.  Madeiralla muutama vuosi sitten lomaillessani kiinnitin huomiota kuinka jopa nuoret tavatessaan kättelivät ja antoivat poskisuudelmat toisilleen. Tämä tapahtui aina, oli tapaaminen kuinka lyhyt hyvänsä, ja voi kuinka luontevaa se näyttikään olevan. Välillä tuntuu, että täällä koti-Suomessa jopa kätteleminen koetaan uhkaksi itselle ja muille. Vuosittain influenssakauden alkaessa tulevatkin ohjeet kättelyn välttelemisestä, jotta virukset eivät pääse leviämään. Tämä jää sitten usein ”päälle” ja kätteleminen unohtuu myös muina aikoina. Itsekin pitää tuossa asiassa terästäytyä, sillä minulle on tuo kielto sisäistynyt erittäin hyvin ja unohdan helposti kättelyn mm. asiakaskontakteissa.

Kosketus välineavusteisena

Kosketuksen ei kuitenkaan aina tarvitse olla suoranaista, itse käytän mm. palloa kosketuksen välittäjänä. Kaikki kun eivät pidä suorasta kosketuksesta ja kokevat olonsa turvallisemmaksi välillisesti kosketettaessa. Hidas, rauhallinen ja läsnä oleva kosketus luo turvallisuutta ja auttaa rentouden saavuttamisessa koko kehon alueelle ja sitä kautta myös mieli rentoutuu. Ajatukset eivät lähde harhailemaan päivän kiperiin kysymyksiin, kun voi keskittyä pallon tuottamaan kosketuksen tunteeseen. Pallorentoutusta käytän usein myös kehonkuvan sekä rajojen asettamisen ongelmien parissa työskennellessäni. Pallorentoutusta suosittelen erityisesti ADHD.sta kärsiville, koska rentoutuksen ajan kaikki muut ärsykkeet voidaan sulkea pois ja keskitytään vain kosketukseen, synnytetään toivon fysiologia kehoon. Pallon tilalla voi hyvin käyttää esim. isoa, tuuheaa maalipensseliä, kunhan sillä saa aikaan tuntuvan ja miellyttävän kosketuksen.

Pallorentoutus:

• Tarvitset parin itsellesi ja voitte tehdä tämän vuorotellen toisillenne. Halutessasi voit laittaa taustalle rauhallista instrumentaalimusiikkia soimaan. Varaa rentoutukseen aikaa n. 15 min / henkilö.
• Rentoutettava asettuu haluamaansa asentoon makaamaan. Rentoutuksen tekijä asettuu rentoutettavan viereen itselleen hyvään liikkumisen mahdollistavaan asentoon. Huomioi, että pääset kiertämään rentoutettavan ympäri, ettei tarvitse kurotella toisen ylitse. Varmista, että voit koskettaa pallolla mm. kasvoihin.
• Aloita rajaamalla henkilön kehon ulkorajat pallolla (hyvä aloituskohta on jalkaterä). Muista sanoa ennen kosketuksen alkamista aloittavasi kosketuksen. Kierrettyäsi koko kehon, lähde täyttämään rajojen sisäosaa rauhallisesti palloa pyörittäen, jalasta päähän ja sormenpäihin asti palaten takaisin toiseen jalkaan. Päästyäsi takaisin varpaisiin asti, liu’uta pallo rauhallisesti pois kosketuksesta ja kehota rentoutujaa tunnustelemaan pallon reittiä mielikuvien avulla.
• Hyviä rentoutumishetkiä!