Uusi vuosi, uudet haasteet

Tiistai 1.1.2019 - Ulla Leino

MILLAINEN JUTTUKAVERI OLET ITSELLESI?

Jos riittävän monta kertaa sanot itsellesi olevasi tyhmä ja taitamaton, olet sitä kerta kerralta yhä enemmän. Kun epäonnistumisten hetket tuntuvat yhä kotoisammilta, on aika vaihtaa puheenaihetta - itsesi kanssa. Suurin osa onnistuu useimmissa tehtävissään joka päivä, muttei anna niistä koskaan tunnustusta itselleen. Vain se kehittyy mitä mitataan. Ellet sinä itse pidä huolta siitä että keskustelet itsesi kanssa positiivisesti, niin kenen luulet ottavan tehtävän hoitaakseen?

                      -Positiivarit/Ajatusten aamiainen 6.10.2008-

 

Elämä on haasteita täynnä. Toiset niistä tulevat itsestään eteemme, halusimme niitä tai emme. Toisiin haasteisiin tartumme innokkaina ja tietoisina, itse etukäteen valitsemina haasteinamme. Toisinaan haasteet ovat helppoja kohdata ja toteuttaa, toisiin joudumme käyttämään paljon aikaa ja voimavarojamme.

UUDEN VUODEN LUPAUKSET

Haasteita voi asettaa itselle yksin toteutettavaksi tai niihin voi ottaa kaverin, puolison, koko perheen tai vaikka isomman lähipiirin mukaan. Kaikkein henkilökohtaisimmat haasteet voi olla mielekästä toteuttaa yksin, mutta toisinaan kaverin läsnäolo ja yhdessä tekeminen auttavat löytämään uusia vaihtoehtoja ja toteuttamistapoja. Haasteiden mukanaan tuomia kysymyksiä voi ratkoa ryhmässä, eikä niiden kanssa tarvitse painiskella yksinään. Ryhmähaasteita löytyy elämän eri saroilta erityisesti sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta.

Olemme mieheni kanssa jo useamman vuoden kuitanneet ns. uudenvuoden lupaukset haasteilla, jolloin emme aseta itsellemme paineita lupausten täyttämisestä. Haasteet luovat tuleville muutoksille positiivisen pohjan; meidän on mahdollista kehittää itseämme ja toimintaamme omien päämääriemme suhteen. Haasteet antavat meille mahdollisuuden liikkua vapaasti omien toiveidemme kentässä ilman epäonnistumisen pelkoa, jolloin haasteiden saavuttamisesta tulee mielekästä ja stressivapaata. No, toisinaan jotkin haasteet kyllä aiheuttavat stressiä, mutta ehkäpä ne voi kääntää positiiviseksi stressiksi voimavaroja lisäämään, viemään asiaa eteenpäin ja löytämään uusia ja erilaisia vaihtoehtoja.

ITSEN HAASTAMINEN

Tulevana vuonna olen päättänyt haastaa itseäni sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla. Henkilökohtaiset haasteet ovat itselle miellyttäviä, voimavaroja kartuttavia sekä hyvinvointia ja yleissivistystä lisääviä. Osa niistä on kulkenut usean vuoden mukana ja niiden tavoiterajoja on muutettu aina edellisen vuoden toteutumisen pohjalta. Esimerkiksi pyöräilyyn liittyvä haaste pysyy itselläni samana kuin vuodelle 2018 asetettu, koska loukkaantumiseni vuoksi siirsin haasteen hyllylle. Tämä haaste pitää sisällään 1000km pyöräilyä vuoden aikana, mikä tarkoittaa minun osallani enimmillään huhtikuusta syyskuun loppuun ajoittuvaa aikaa. Haaste pitää minut liikkuvana myös ryhmäliikuntatuntien tauon ajan, luo pienempää hiilijalanjälkeä työmatkojen taittuessa polkupyörällä, mahdollistaa uusien valokuvauskohteiden löytymisen luonnosta, lintujen tarkkailu monipuolistuu ja voin nauttia puhtaasta luonnosta antaen ajatusten levätä. Uutena ja erittäin mielenkiintoisena haasteena lähdin mukaan Helmet-lukuhaasteeseen, missä on annettu 50 eri vihjettä, joiden pohjalta lähden tutustumaan kirjallisuuteen ihan uudelta pohjalta.

Ammatillisella tasolla haasteet sijoittuvat monelle osa-alueelle, niiden toteuttaminen tuo enemmän päänvaivaa kuin henkilökohtaiset haasteet ja osittain syövät voimavaroja, koska joudun poistumaan omalta mukavuusalueeltani niitä toteuttaessani. Tästä huolimatta, olen tarttumassa haasteisiin positiivisella mielellä, innostuneena ja toisaalta myös jännittyneenä. Jännitystä luo se, etten välttämättä tiedä, mistä aloittaa ja minkälainen polku näiden haasteiden tiimoilta syntyy. Oman haasteellisuutensa haasteiden joukossa luo myös ajan ja rahan rajallisuus, kaikkeen ei voi eikä ole järkevää lähteä vaikka kuinka haluaisi. Yksi iso haastealue yrittäjyydessä on markkinoinnin kehittäminen, kuinka saan tavoitettua kaikki potentiaaliset asiakkaat ja miten markkinoin asioita juuri oikealle kohderyhmälle. Ammattitaidon ylläpitämiseksi haasteita tuovat erilaiset koulutukset, niiden järkevä rajaaminen ja erityisesti psykiatrisen sairaanhoidon kentän ajanhermoilla pysyminen.

HAASTEPALLO

Nyt haastankin teidät, hyvät lukijani, miettimään omia kehittymistä odottavia alueitanne ja luomaan itsellenne haasteita lupauksien sijaan. Haasteet luovat toivoa, vievät meitä eteenpäin, toimivat innoittajina ja antavat mahdollisuuden muuttaa suuntaa tarvittaessa. Lähdethän kokeilemaan rajojasi kanssani omien haasteidesi puitteissa. Itse tulen jakamaan kesällä pyöräilyyn liittyvää haastetta valokuvien muodossa instagramissa (Tantsulla), pyrin sinne kuvaamaan erilaisia mielenkiintoisia kohteita työmatkan ja miksei myös muiden pyöräilyreittien varrelta.

Haastepallo_2.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lupaus, haaste, itsenhaastaminen, voimavarat

Kosketus

Maanantai 3.12.2018 klo 10:01 - Ulla Leino

 

”Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö, niin nukkumatti nousee ja ovehen hiljaa lyö. On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa. Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö ja unista jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö. Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin, surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan, ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan, ja unien sinimaahan se lapset autolla vie. Surrur surrur ja sinne on sininen uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu ja unien sininen lintu ja linnulla kultainen suu. Ja se unien sinilintu, se lapsia tuudittaa, se laulaa unisen laulun lalalallallallallaa.”

(Sininen uni, jonka Tapio Rautavaara sävelsi P.Mustapään(Martti Haavio) runoon Laulu nukkumatista)

https://www.youtube.com/watch?v=CCMI91DCTRg

 

Muistojen kätköistä

Muistoista nousi itseäni hyvin voimakkaasti psyykkisesti koskettanut hetki. Olin tuolloin vasta vähän aikaa ollut työelämässä psykogeriatrisella osastolla ja ensimmäistä kertaa kuolevan ihmisen viimeinen kontakti. Olin yövuorossa ja tiedossa oli, että yksi potilaista saattoi nukkua pois kuluvan yön aikana. Tämä hetki sitten tulikin ja sitä ennen pyrimme työparini kanssa helpottamaan hänen oloaan kaikin mahdollisin tavoin. Turvasimme fyysiset olosuhteet, annoimme happea hengityksen helpottamiseksi. Kaikkein tärkeimmäksi koin kuitenkin oman kokonaisvaltaisen läsnäoloni, rauhoittavan kosketuksen potilaan iholla ja tyynnyttävän hiljaisen laulun. Pidin häntä usean tunnin ajan kädestä ja silitin hänen otsaansa samalla kun lauloin hiljaisella äänellä, yksi mieleeni jääneistä lauluista oli Sininen uni. Koin saaneeni häneen yhteyden ja luoneeni hänelle kunnioittavan, turvallisen ja rauhallisen hetken nukkua pois.

Kosketuksen fysiologia

Kehomme suurin, monimuotoisin ja aktiivisin aistinelin on iho, sillä tuntoaisti sijoittuu koko kehoon (myös ihon alaisiin kudoksiin ja sisäelimiin). Tuntoaistimme alkaa kehittyä alkion kolmannen ja neljännen viikon välillä valmistuen jo alkion kuudennella viikolla. Eri puolella kehoamme sijaitsevat hermopäätteet aistivat kosketusta ja lähettävät tehtäviensä mukaisia viestejä hermoverkostoa pitkin aivoihin. Osa hermopäätteistä (aistireseptoreista) havaitsee kevyttä, osa pidempiaikaista kosketusta. Toiset taas reagoivat nopeasti ärsykkeisiin, kertoen meille ympärillämme olevista asioista ja itsestämme. Tuntoaisti ei nuku, vaikka me nukumme, se tekee jatkuvasti työtä jotta tarvittaessa muutamme asentoamme tai reagoimme itseämme uhkaavaan vaaraan. 

Kosketus aiheuttaa meissä sekä ulkoisia että sisäisiä fysiologisia ja myös psyykkisiä vaikutuksia. Kosketuksen katsotaan olevan elintärkeä osa selviytymistä ja se kuuluu erottamattomana osana sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Kosketuksella voidaan lievittää sekä fyysistä että psyykkistä kipua, sillä se luo arvostuksen, luottamuksen ja turvallisuuden tunteita. Kosketuksella voidaan tuoda lisää elinvoimaa kehoon ja tyynnyttää mieltä.

Mietitään vaikka keskosvauvoja, joiden hoidossa käytetään ns. kenguruhoitoa elintoimintojen vahvistamiseksi sekä turvallisuuden luojaksi. Vauva on toisen ihmisen (yleensä äiti tai isä) paljasta ihoa vasten, jolloin hän saa luonnollista tukea hengityksen ylläpitämiseen, mutta myös lämmönsäätelyyn, kehon hahmottamiseen, kiintymyssuhteen vahvistumiseen. Vauvalla on myös turvallinen olo vanhemman lähellä, mikä luo vastavuoroisesti vanhemmalle tyyneyttä ja rentoutta. Näiden kahden ihmisen välille syntyy läheinen, toisensa kokonaisvaltaisesti huomioiva kiireetön hetki. 

Pyyteetön kosketus

Kosketuksella, erityisesti ns. pyyteettömällä kosketuksella, on terveyttä edistäviä ja ylläpitäviä vaikutuksia. Pyyteetön kosketus luo mielihyvää ja vaikuttaa näin hormonitoimintaamme lisäten oksitosiinin ja endorfiinien määrää, jolloin keho ja mieli voivat rentoutua. Esimerkiksi käsikkäin kulkeminen, toisen hierominen, halaaminen ovat tuota pyyteetöntä kosketusta.  Madeiralla muutama vuosi sitten lomaillessani kiinnitin huomiota kuinka jopa nuoret tavatessaan kättelivät ja antoivat poskisuudelmat toisilleen. Tämä tapahtui aina, oli tapaaminen kuinka lyhyt hyvänsä, ja voi kuinka luontevaa se näyttikään olevan. Välillä tuntuu, että täällä koti-Suomessa jopa kätteleminen koetaan uhkaksi itselle ja muille. Vuosittain influenssakauden alkaessa tulevatkin ohjeet kättelyn välttelemisestä, jotta virukset eivät pääse leviämään. Tämä jää sitten usein ”päälle” ja kätteleminen unohtuu myös muina aikoina. Itsekin pitää tuossa asiassa terästäytyä, sillä minulle on tuo kielto sisäistynyt erittäin hyvin ja unohdan helposti kättelyn mm. asiakaskontakteissa.

Kosketus välineavusteisena

Kosketuksen ei kuitenkaan aina tarvitse olla suoranaista, itse käytän mm. palloa kosketuksen välittäjänä. Kaikki kun eivät pidä suorasta kosketuksesta ja kokevat olonsa turvallisemmaksi välillisesti kosketettaessa. Hidas, rauhallinen ja läsnä oleva kosketus luo turvallisuutta ja auttaa rentouden saavuttamisessa koko kehon alueelle ja sitä kautta myös mieli rentoutuu. Ajatukset eivät lähde harhailemaan päivän kiperiin kysymyksiin, kun voi keskittyä pallon tuottamaan kosketuksen tunteeseen. Pallorentoutusta käytän usein myös kehonkuvan sekä rajojen asettamisen ongelmien parissa työskennellessäni. Pallorentoutusta suosittelen erityisesti ADHD.sta kärsiville, koska rentoutuksen ajan kaikki muut ärsykkeet voidaan sulkea pois ja keskitytään vain kosketukseen, synnytetään toivon fysiologia kehoon. Pallon tilalla voi hyvin käyttää esim. isoa, tuuheaa maalipensseliä, kunhan sillä saa aikaan tuntuvan ja miellyttävän kosketuksen.

Pallorentoutus:

  • Tarvitset parin itsellesi ja voitte tehdä tämän vuorotellen toisillenne. Halutessasi voit laittaa taustalle rauhallista instrumentaalimusiikkia soimaan. Varaa rentoutukseen aikaa n. 15 min / henkilö.
  • Rentoutettava asettuu haluamaansa asentoon makaamaan. Rentoutuksen tekijä asettuu rentoutettavan viereen itselleen hyvään liikkumisen mahdollistavaan asentoon. Huomioi, että pääset kiertämään rentoutettavan ympäri, ettei tarvitse kurotella toisen ylitse. Varmista, että voit koskettaa pallolla mm. kasvoihin.
  • Aloita rajaamalla henkilön kehon ulkorajat pallolla (hyvä aloituskohta on jalkaterä). Muista sanoa ennen kosketuksen alkamista aloittavasi kosketuksen. Kierrettyäsi koko kehon, lähde täyttämään rajojen sisäosaa rauhallisesti palloa pyörittäen, jalasta päähän ja sormenpäihin asti palaten takaisin toiseen jalkaan. Päästyäsi takaisin varpaisiin asti, liu’uta pallo rauhallisesti pois kosketuksesta ja kehota rentoutujaa tunnustelemaan pallon reittiä mielikuvien avulla.
  • Hyviä rentoutumishetkiä!

 

tantsulla_web-1-5.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kosketus, rentoutus

Muutoksen kiemuroissa

Perjantai 31.8.2018 klo 20:12 - Ulla Leino

”Et tule koskaan muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin.”

 Mike Murdock

 

Tätä kirjoittaessani muistelen omia muutosprosessejani eri elämänsaroilta. Tässä tuon kuitenkin esille itselleni erittäin tutun näkövinkkelin eli painonhallinnan. Tutuksi tuon alueen tekee paitsi omakohtainen kokemus painon pudotuksesta ja pysyvän muutoksen tarpeesta, myös siitä kuinka se voikin olla niin vaikeaa.  Tämä muutos tuli ajankohtaiseksi aikanaan, äitiyslomani loppuvaiheilla, parisenkymmentä vuotta sitten, kun havaitsin oman fyysisen kuntoni romahtaneen täysin ja painon nousseen itselleni huippulukemiin. Liikkuminen oli hankalaa, maha tunti olevan aina tiellä ja pienikin rasitus sai sydämen hakkaamaan. Silloin pudotin painoa reilut parisenkymmentä kiloa. Painonpudotus ravitsemustottumuksia muuttamalla auttoi voimaan paremmin ja sain liikunnan riemun takaisin.  Kokemusta on karttunut myös muiden seuraamisesta, ohjaamisesta ja tukemisesta ohjaamieni painonhallintaryhmien kautta. Näitä kokemuksia hyödyntäen olen kehittänyt ”Muutoksen tuulet” -painonhallinnan ryhmälle oman konseptin. Tämä konsepti painottuu muutosmotivaatioon ja sen ylläpitämiseen, tavoitteen kirkastamiseen sekä tunteiden hallintaan. Työskentelyssä käytetään apuna erilaisia toiminnallisia (liike, kuva, kirjoitus, valokuvaus ym.) harjoituksia ryhmän toiveiden mukaisesti.

Elämä on jatkuvassa muutoksessa olemista, halusimmepa sitä tai ei. Toisinaan muutokset ovat hyvin pieniä ja huomaamattomia, itse itseään ohjaavia. Nämä muutokset eivät vaadi meidän huomiotamme ja voivat toisinaan jopa yllättää meidät. Huomiota ja sopeutumista vaativia muutoksia on ihmisen kehityksessä lapsesta aikuiseksi ja siitä edelleen kohti vanhuutta paljon, muutokset tuovat aina uusia haasteita mukanaan muuttaen elämänmenoamme. Nämä muutokset voivat mennä ohi melko kivuttomasti, mutta joillekin ne voivat aiheuttaa isoja kriisitilanteita. Nuori yrittää parhaansa mukaan sopeutua kehoissa tapahtuviin muutoksiin, joita hormonimyrskyjen aiheuttamat mielialan vaihtelut siivittävät. Kasvaessa nuori joutuu kohtaamaan myös lisääntyvien vaatimusten määrän ja lapsuuden huoleton elämä saa väistyä taka-alalle. Myös muut ikäkaudet tuovat mukanaan vääjäämättömiä muutoksia elämään, osa niistä on iloisia ja osa surullisia, osaan on helppo sopeutua kun toiset vaativat enemmän työtä ja pidemmän ajan.

Muutokset seuraavat pääsääntöisesti tiettyä kaavaa, oli sitten kyseessä omasta tahdosta tehtävä tai ulkopuolelta määrätty muutos. Ensimmäisessä, esiharkinnan vaiheessa, muutos ei vielä ole kovin omakohtainen vaikka muutostarve on jo havaittavissa. Painonhallinnassa tämä esiharkinta sijoittuu yleensä siihen kohtaan kun vaatteet alkavat kiristää tai käyvät totaalisesti pieneksi. Tässä vaiheessa saattavat ystävät, sukulaiset tai ammattiauttajat huomauttaa painosta ja elämäntapojen epäsopivuudesta. Harkintavaiheeseen siirrytään siinä kohtaa, kun muutostarve muuttuu omakohtaiseksi ja sitä aletaan punnita. Tulee asetelma, missä käydään läpi menneen ja tulevan hyvät ja huonot puolet, kannattaako lähteä toimimaan muutoksen aikaansaamiseksi. Tämän harkinnan jälkeen tehdään jonkinlainen päätös, mikä siivittää joko toimimaan muutoksen eteen tai palaamaan vanhoihin tapoihin oli ne sitten itselle kuinka haitallisia tahansa. Jos päätös on myönteinen muutoksen suhteen, asetetaan tavoitteet ja lähdetään suuntaamaan niitä kohti eri välietappien kautta. Toimintavaiheeseen liittyy uusien mallien ja tapojen vakiinnuttaminen omaan elämään, jotta niistä tulisi pysyviä. Jokaisella nämä vaiheet ovat erimittaisia ja kiirehtiminen saattaa saada koko muutosprosessin vaakalaudalle.  Onhan siellä vaiheissa mainittu vielä lipsahdus/retkahdus, jolloin palataan joko hetkellisesti tai kokonaan vanhoihin tapoihin ja toimintamalleihin.

Muutoksen nopeudesta omakohtaisena kokemuksena mietin yrittäjäksi lähtemisen polkuani. Muutosmotivaatio oli koko ajan sisältä päin lähtevää, paine ja halu muutokseen siis tuli itsestä. Kuitenkin pelko ja epävarmuus pitivät usean vuoden ajan kiinni vanhassa, joka oli tuttua ja turvallista. Osittain muutoksen lopullista toteutumista pitkitti myös tekemäni työn mukavuus itselle. Työ itsessään sekä työryhmä olivat todella mukavia mutta ympäristön luomat odotukset ja paineet estivät työn tekemisen koko sydämellä ja söivät siten omia voimavaroja melkein katkeamispisteeseen asti. Joten, jos oikein tarkkaan miettii, painetta muutokseen tuli myös ulkoapäin.  Monesti muutoksen toteutumiseen vaaditaankin molemmat eli sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Riittävän pitkä harkinta ja asioiden pyörittely sekä uuden tiedon hankinta auttoivat lopulta voittamaan pelot ja irrottautumaan itselle epätyydyttävästä tilanteesta. Nyt ollaan uuden edessä ja matka jatkuu kohti itselle sopivaa toimintatapaa.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, eivät muutokset aina ole helppoja. Muutoksen edessä ihminen usein alkaa vastustaa tapahtumia, jolloin muutosvastarinta nostaa päätään. Muutos voi olla pelottavaa, sillä se rikkoo joko osan tai jopa kaikki totutut kuviot ja rutiinit. Muutos voi olla ulkoa ohjattua, jolloin muutokselle ei yleensä ole motivaatiota vaan sitä vastustetaan. Jotta vastustus saataisiin pois ja vastustukseen käytetty energia valjastettua muutosprosessin eteenpäin viemiseksi on tärkeää saada henkilön sisäinen motivaatio heräämään. Näin voidaan yhdistää sekä ulkoa tulevat muutostoiveet ja -vaatimukset että omat muutostoiveet ja -tarpeet. Muutos kaikessa pelottavuudessaan on kuitenkin yleensä hyvä asia, se avaa uusia väyliä ja luo näin monipuolisemman mahdollisuuksien kirjon. Itselleni yrittäjäksi ryhtyminen on tuonut monipuolista sisältöä työpäiviin, yksikään päivä ei ole samanlainen. Päiviin kuuluu paljon yksin puurtamista työpöydän ääressä mutta myös liikuntaa ja ihmisten kohtaamista, mielenkiintoisia keskusteluja erilaisten ongelmien parissa. Nyt minun on mahdollista toteuttaa tanssi-liiketerapeutin työtä täysipainoisesti, jolloin myös oma luovuus pääsee kasvamaan ja kehittymään, kasvattaen omaa itsetuntemusta ja itseluottamusta.

Näiden pohdintojen myötä toivotankin kaikille muutostarpeestaan ja -vaiheestaan huolimatta erittäin antoisaa ja luovuutta herättelevää syksyä.

 

 

Syksyinen_kylatie.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Arvomaailman kartalla Tantsullan tapaan

Tiistai 19.6.2018 klo 9:32 - Ulla Leino

Opiskelen tällä hetkellä NLP Practitioner – opintokokonaisuutta ja viimeisimmällä lähijaksolla kävimme läpi loogisia tasoja, jotka ovat ihmisen toiminnan eri tasoja ja ne voidaan löytää kaikista inhimillisistä järjestelmistä.  Loogisia tasoja ovat ympäristön, käyttäytymisen ja toiminnan, kykyjen ja taitojen, arvojen ja uskomusten, identiteetin taso. Näiden lisäksi on vielä spirituaalinen taso, missio ja elämän ”ydin”. Omalla historiallamme on vaikutus kaikkiin loogisiin tasoihin ja vaikutus voi olla joko tiedostamatonta tai tietoista.  Päädyin pohtimaan ensin omia arvojani ja uskomuksiani koulutuspäivän aikana tehdyssä harjoituksessa, jonka jälkeen tarkastelin myös Tantsullan arvoja kyseisen järjestelmän kautta.

 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta.

Hieman taustaa Tantsullasta ja minusta

Perjantai 4.5.2018 klo 9:59 - Ulla Leino

Täällä blogissa kirjoittelen erilaisista asioista, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet mieleeni pyörimään. Näiden lisäksi kirjoituksia tulee mm. muutokseen, painonhallintaan, tanssiin ym. liittyvistä asioista epämääräisin väliajoin.

Nyt kuitenkin voisin hieman kertoa Tantsullan synnystä ja nykytilanteesta. Tantsulla on saanut nimensä jo kauan ennen virallistamistaan. Aloitin itsenäisenä ammatinharjoittajana liikunta- ja tanssituntien merkeissä jo vuonna 2008, jolloin myös ensimmäiset yksityispuolen tanssi-liiketerapia yksilöasiakkaat ja ryhmät käynnistyivät. Vaikka työskentelin omalla nimelläni, niin koko ajan mielessä häämötti Tantsulla ja se näkyi mm. sähköpostiosoitteessa. Tantsulla tuli sitten virallisesti käyttöön vuonna 2016, jolloin päätin lähteä enenevässä määrin suuntaamaan katsettani ja toimintaani haluamaani suuntaan eli painopisteeksi asetin tanssi-liiketerapian tarjoamisen kaikille ikäryhmille. Tanssi-liiketerapian lisäksi tarjolla on myös mahdollisuus terapeuttisiin keskusteluihin ja painonhallinnan ohjaukseen sekä erilaiset tanssilliset tunnit ja tyky-luennot.  Tällä hetkellä olen virkavapaalla omasta toimestani nuorisopsykiatrian poliklinikalta aina tämän vuoden loppuun asti ja panostan täysillä Tantsullan toiminnan kannattavaksi tekemiseen sekä jatko-opiskeluun. Loppuvuodesta sitten pitänee lopullisesti päättää jatkaako päätoimisena yrittäjänä vai palaako säännölliseen palkkatyöhön nuorisopsykiatrian poliklinikalle. 

jazz_rajattu_2.jpg

Tanssillinen matkani on alkanut jo varhain, kun 9-vuotiaana aloitin jazz-baletti opinnot Tampereella, Tampereen Balettiopisto Birgitta Kiviniemi-Cheremeteffin suojissa. Jazz-baletti oli minun lajini, mutta muutama tunti tuli käytyä myös klassisen baletin tunneilla. Nuorena tuli kokeiltua myös telinevoimistelua ja muita voimistelulajeja, mutta tanssi vei voiton. 15 -vuotiaana aloitin sitten lavatanssiharrastuksen ja täysi-ikäisyyden kynnyksellä tuli lavoilla käytyä usemman kerran viikossa. Opiskelu sairaanhoito-oppilaitoksessa katkaisi hyvin alkaneen tanssijan uran, mutta antoi myös mahdollisuuksia kokeilla muitakin lajeja. Joensuussa opiskellessa tuli sitten kokeiltua kilpatanssia ja tanhuamista. Kolmivuorotyö sotki kaiken sännöllisen, joten tanssiminen jäi lavatanssien varaan. Myöhemmin päivätöihin siirtymisen jälkeen tanssi eri muodoissaan palasi elämääni ja on tullut käytyä modernin tanssin, jazz tanssin, afrikkalaisen tanssin ja show-tanssin tunneilla, myös itämaisen vatsatanssin alkeita on tullut hieman opeteltua ja irkkutanssiakin opeteltiin viikonlopun verran. Näiden kaikkien lajien keskellä  sydämen vei kuitenkin rivitanssi jota olen tanssinut 1990 -luvun lopulta lähtien ja ohjannut melkein yhtä kauan.  Kuntotanssiohjaajan ja zumbaohjaajan koulutuksen kannustamana laitoin pakettiin rivitanssin ja kuntotanssin, jolloin siitä tuli kuntorivitanssia. Loppujen lopuksi myös kuntotanssi muutti nimensä Sweatdanceksi, jolloin sitä ei sekoiteta pareittain tanssittavaan kuntotanssiin ja kuvaa paremmin lajin luonnetta (tulee hiki ja on hauskaa). 

Terveydenhuollon puolella matka alkoi vuonna 1984 Joensuussa mielenterveyshoitajaksi opiskelulla. Opiskeluaikana pääsin harjoittelemaan pitkän jakson Nurmekseen kuntoutuskodille, mikä lopulta viitoitti omat toiveeni psykiatrian saralla. Halusin päästä kuntouttavan psykiatrian pariin työskentelemään. Tämä sitten onnistuikin muutaman psykogeriatrisella osastolla työskennellyn vuoden jälkeen ja sain viran Forssasta, pääsin aloittamaan kuntoutuskotia ihan alusta asti. Töitä ehdin tehdä kuntoutuskodin toiminnan vakiinnuttamisen verran, jonka jälkeen jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Äitiyslomalta ja hoitovapaalta palattuani edessä oli kuntoutuskodin lakkauttaminen ja uuden toiminnan kehitteleminen yhdessä silloisen työtiimin kanssa. Kehittämistyöstä syntyi psykiatrian päivätoimintakeskus, missä työskentelin seuraavat 15 vuotta. Tänä aikana kouluttauduin psykiatriseksi sairaanhoitajaksi ja tanssi-liiketerapeutiksi. Vuonna 2009 siirryin sitten akuuttipsykiatrian puolelle nuorisopsykiatrian poliklinikalle, missä työskentely on ollut hyvin moninaista ja mielenkiintoista. Nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että uusia tienhaaroja on tullut eteen ja niiden tutkiminen on vielä kesken. Yrittäjän polku on alkutaipaleellaan ja avoimin mielin jatketaan polun kulkemista eteenpäin toivoen sen levenevän kantavaksi ja eteenpäin vieväksi tieksi. 

Testi_etusivu.jpg

Kommentoi kirjoitusta.