Seikkailu ruokakolmiossa

Tavoitteiden torin kojut on kierretty ja näen torin laidalla kolmion muotoisen talon. Astun sisään kolmion alimpaan kerrokseen ja luen huoneistotaulusta asuntojen nimiä. Yhdessä asunnon ovessa lukee juurekset ja vihannekset, yhdessä perunat ja täysviljalisäkkeet, muista poiketen ylimmäisen kerroksen oveen on kirjoitettu sattumat.

Lähdetään ihmetellen ja uteliaana vierailemaan kaikkien ihanien ruoka-aineiden luokse. Ensimmäisenä minut toivottavat tervetulleeksi hedelmät ja marjat. Osa niistä on isoja ja kovakuorisia, toiset taas pienen pieniä, jotkut ovat tuttuja ja joidenkin kohdalla mietin, onko tällaisia olemassakaan. Ympärilläni on niin huikea värien, tuoksujen ja makujen maailma.

Käveltyäni ympäriinsä, maisteltuani erilaisia makuja ja ihmeteltyäni mitä kaikkea sitä onkaan tarjolla, saavun toiselle ovelle. Avaan oven ja astun juuresten ja vihannesten valtakuntaan. Näin talvella tila täyttyy ihanista kotimaisista juureksista. Porkkanat, erilaiset kaalit, lantut, nauriit, punajuuret ovat asettuneet omiksi ryhmikseen luoden värien harmonian. Kulkiessani ja tutkiessani huomaan oranssien porkkanoiden rinnalla myös muita värejä, näen ainakin keltaisia ja violetteja porkkanoita.  Löydän itselleni uusia tuttavuuksia, paljon erilaisia makuja, tuoksuja, värejä ja koostumuksia. Kiitän juureksia ja vihanneksia vieraanvaraisuudesta ja siirryn porraskäytävään.

Nousen portaiden ensimmäiselle askelmalle, katson ylös ja kipuan seuraavaan kerrokseen. Avaan oven ja astun sisälle melko pieneen huoneeseen. Huoneessa näyttää olevan paljon tuttuja, siellä majailevat täysjyväviljalisäkkeet ja itselleni niin rakas peruna. Naapurihuoneiston ovi näyttää olevan auki ja sieltä huutelee kutsujaan ihanat leivät, puurot ja mysli.  Nenäni saavuttaa lämpöisen leivän tuoksun, mieleeni nousee muistot leipomishetkistä. Kuulen myös hellalla porisevan puurokattilan, mistä pienet puhahdukset ja poksahdukset kertovat puuron kypsymisestä. Pöydällä on valmiina kauniin väristä ja samettista puolukkavispipuuroa, nam.

Lähden kipuamaan seuraavaan kerrokseen kaikki aistit herkistyneinä, mukanani lautasellinen ihanan lämmintä ja pehmeää puuroa. Puuron kaveriksi olen saanut tuoretta ruisleipää. Nämä ihanat antimet mukanani astun huoneeseen, missä majailevat erilaiset maitovalmisteet. Koska kaipaan puurooni hieman maitoa, lähden etsimään sitä huoneesta. Samalla näen pienessä kulhossa valmistuvan viilin, ihan kuin lapsena kesämökillä. Saan puurooni lirauksen maitoa ja syön puuron hyvällä ruokahalulla. Muistan mukaani saaman ruisleivän ja lähden etsimään sen päälle hieman rasvaa. Rasva löytyykin naapurista, missä se seurustelee pähkinöiden ja siementen kanssa. Liityn hetkeksi heidän joukkoonsa keskustelemaan rasvan tärkeydestä elimistölle ja erityisesti aivoille.

Jatkan matkaa ja kipuan portaita ylös saapuen kalojen ja siipikarjan maailmaan. Voi kuinka paljon erilaisia kaloja onkaan tarjolla. Mieli juoksee muistoihin järven rannalle, missä seison mato-onki kädessä, odotan ja lopulta nyppää. Toiveissa on saada ahvenia, jotka voisi paistaa nuotiolla lounaaksi.  Muistojen siivittämänä jatkan matkaa yhä ylemmäs, seuraavaan kerrokseen, mistä löydän lihat ja kananmunat sulassa sovussa olohuoneessaan. Muistot jatkavat matkaa opiskeluaikoihin Nurmekseen, missä valmistimme karjalanpaistia pitkään ja hartaasti kypsyttäen.

Mutta vielä on jäljellä ullakkohuone. Ullakkohuoneeseen on tehty pieni ovi, jotta siellä vierailtaisiin vain silloin tällöin, sillä siellä majailevat erilaiset sattumat. Astun rohkeasti tähän pieneen huoneeseen kumartaen, jotta en löisi päätäni oven yläkarmiin. Saan sieltä matkani päätteeksi pienen makean palan, ihanan suklaakonvehdin. Tutkin sitä kaikilla aisteillani ja lopulta annan sen rauhallisesti, nautiskellen sulaa suuhuni.  Tähän onkin hyvä päättää seikkailu ruokakolmiosa tällä kertaa ja muistella kaikkia huoneita sekä niiden asukkaita ruokaa suunnitellessa ja valmistaessa. Jokaisesta huoneesta jotain päivän ruokalistalle, niin keho ja mieli voivat hyvin.