Ansaitsenko vai en

Olen työssäni sairaanhoitajana törmännyt yhä useammin ansaitsemiseen, erityisesti syömishäiriöisten ja painonhallinnan asiakkaiden kohdalla, mutta myös masentuneilla sekä muuten vakavasti sairastuneilla henkilöillä nousee ansaitseminen herkästi esille. Kun mietitään omaa elämäämme, kuinka monta kertaa onkaan tullut ajateltua ”olen ansainnut tämän” tai ”minä en ole ansainnut tällaista kohtelua”, ”hän ei ole ansainnut kaikkia noita vaikeuksia” jne. Ansaitseminen on sanana jo melko määrittelevä ja saa meidän mielemme toimimaan tavoitteitamme vastaan, mutta toisinaan myös vie meitä tavoitteitamme kohti.

ANSAITSEMINEN

Mitä ansaitseminen oikein tarkoittaa? Kielitoimiston sanakirjan mukaan ansaita tarkoittaa ensinnäkin tulojen hankkimista työllä, liiketoiminnalla tms., palkan saamista. Toinen määritelmä on hieman laajempi eikä liity pelkästään elannon saamiseen. Tämä määritelmä sopii paremmin juuri ongelmia tuottavaan ajattelumalliin, johon olen työssäni törmännyt, eli ”saada osakseen jotakin oman työnsä tai toimintansa johdosta; saada oikeutetusti tai kohtuuden mukaan jotakin osakseen, olla jonkin arvoinen”. Tämä määritelmä on hyvin arvottava ja nostaa häpeän sekä epäonnistumisen tunnetta esille, tekee meidän toiminnasta hyväksyttävää tai ei-hyväksyttävää. Ansaitsemisella, on se sitten konkreettista tai abstraktia ansaitsemista, määritämme usein ihmisarvon, vaikka sillä ei pitäisi asian kanssa olla mitään tekemistä.

HISTORIAN PAINOLASTI

Ansaitseminen ajatusmaailmassamme tulee hyvin pitkältä ajalta, historiasta ennen omaa syntymäämmekin, emmekä välttämättä edes tule ajatelleeksi sitä tietoisesti toimissamme. On hyvin paljon metaforia, sananlaskuja ym., jotka määrittävät mitenkä meidän tulee elää ja mitä ansaitsemme. Muistin virkistämiseksi ja huomion herättämiseksi tässä on muutama usein esille nouseva metafora: ”ansaita leipänsä”, ”ansaita mainetta ja kunniaa”, ”sai ansaitsemansa rangaistuksen”, ”hän olisi ansainnut parempaa”, ”selkääsi ansaitsisit”.

ANSAITSEMINEN JA SYÖMINEN

Syömishäiriötä sairastavien henkilöiden kohdalla olen törmännyt sanontaan ”en ansaitse ruokaa, kun en onnistunut riittävän hyvin”. He rankaisevat itseään syömättömyydellä, kun eivät ole onnistuneet jossain, eivät ole saavuttaneet joko itse itselleen tai muiden heille asettamia tavoitteita.  Painonhallinnan ohjauksessa asia on usein kääntynyt toisin päin eli henkilöt ovat palkinneet itseään syömisellä, ”minä olen ansainnut tämän hyvin sujuneen työpäivän päätteeksi” tai ” nyt kyllä ansaitsen pullan, kun kaikki asiat kaatuvat päälle”.  Ylipainon kanssa kamppailevat henkilöt ovat usein tottuneet palkitsemaan itseään konkreettisesti, saamaan itselleen konkreettista, näkyvää ja tuntuvaa hyvää. No, ei tämä todellisuudessa näin yksiselitteistä ole, ihminen saattaa syödä eri tunteisiin ja silloin syöminen voi olla joko rangaistus tai palkkio, kuitenkin ajatusmaailman tasolla on usein kyse ansaitsemisesta.

SANOJEN UUDELLEENMÄÄRITTÄMINEN

Mitä sitten voimme tehdä, jotta ansaitseminen sanana ei toimisi meitä ohjaavana, kahlitsevana, palkitsevana tms. Voimme aina uudelleenmääritellä kyseisen sanan. Sanat luovat meille jokaiselle oman kuvan asiasta. Se voi poiketa hyvinkin paljon toisten määritelmistä, oli se sitten sanakirjassa määritelty miten vain.  Asia, ilmiö tai tapahtuma on mahdollista nähdä ja ymmärtää monesta näkökulmasta selitysmallin, viitekehyksen tai vertailupohjan mukaisesti. Asialla on aina sekä kielteisiä että myönteisiä merkityksiä, jotka nousevat esille valitun näkökulman mukaan. Näkökulmaa muuttamalla voidaan muuttaa myös merkitystä ja synnyttää näin uudenlainen kokemus ihmisen ajatuksissa, tuntemuksissa ja ymmärryksessä.

Määrittelimme NLP-Master kurssin työnohjauksessa sanaa ansaitseminen uudelleen ja päädyimme palkitsemisen ja luvan kautta oikeuteen. Aiemmin mainitsemieni ajatusten ”en ole ansainnut ruokaa” tai ”olen ansainnut herkkuja” sijaan voidaankin sanoa, ”minulla on oikeus syödä”. Syömisestä ei tehdä enää palkintoa tai rangaistusta vaan se on yksi oikeuksistamme, yksi elämisen ehdoista. Ihminen tai mikään muukaan elävä olento ei pysy hengissä ilman riittävää ravintoa, syömistä ei tule arvottaa. Kun asioita kielletään, tulee niistä houkuttelevia ja ne valtaavat ajatukset vieden turhaan voimavaroja ja vaikeuttaen elämänhallintaa. Kieltämisen sijaan tulisikin opetella kohtuullisuutta, oli sitten kyse kieltäytymisestä tai palkitsemisesta.

LOPUKSI

Tässä on sinulle pieni harjoitus, jolla voit tutkia mitä tahansa omaa peruskäsitettä (perhe, työ, opiskelu …), ongelmaa, tms. ja vapautua sanojen vangitsevasta maailmasta.

Kerää omista ajatuksista mahdollisesti muutettavia sanoja ja kirjoita ne jokainen omalle lapulle (3 -4 keskeistä sanaa usein riittää). Testaa näitä sanoja, tarkkailemalla minkälaisen olon ne itsellesi tuovat ja mihin ne liittyvät. Pudota yksi sana kerrallaan pois miettien miten asia muuttuu ilman kyseistä sanaa. Kuuntele itseäsi ja alitajuntaasi, mikä sana tulee aikaisemman tilalle? Onko kyseinen sana hyödyllinen? Jos ei, niin jatka edelleen, kunnes tulee toisenlainen, hyödylliseksi kokemasi sana. Kirjoita tämä uusi hyödyllisempi sana uudelle lapulle ja poista edellinen, kunnes olet tyytyväinen uudelleenmääriteltyyn sanaan. Tarkista, kuinka paljon sanan vaihtaminen muutti alkuperäistä asiaa.  Jatka näin, kunnes olet käynyt läpi ja uudelleenmääritellyt kaikki alkuperäiset sanat.  Lopuksi testaa kuinka muuttuneet sanat vaikuttavat elämääsi nyt ja tulevaisuudessa (mieti itseäsi vanhempana ja kuvittele mitä on tapahtunut kyseisen asian suhteen).