Retkahduksen suolla

Olen ollut muutoksen kiemuroissa, kulkenut tavoitteiden torilla, seikkaillut ruokakolmiossa ja nyt lähden tarpomaan suolle. Suolla on pitäviä mättäitä ja pitkospuita, mitä pitkin kulkea. Mutta välillä keskittyminen herpaantuu, kohtaan kaiken kokoisia ja muotoisia suonsilmäkkeitä ja suolampia. Ne muodostuvat erilaisista uskomuksista, muutosvastarinnasta ja houkutuksista, olemme siis retkahdusten suolla.  Pääsenkö hyppäämään silmäkkeen yli pitävälle maalle, uppoaako jalkani märkään upottavaan suohon vai uinko isossa silmäkkeessä, suolammessa odottaen auttajaa, joka vetäisi minut kuiville. Kaikki tämä on mahdollista, joten annetaanpa alitajunnan kertoa, mitkä asiat vielä tarvitsevat suurempaa huomiota elämäntapamuutoksessa.

Katse eteenpäin

Seison suon laidalla ja katselen eteenpäin miettien eri vaihtoehtoja. Suon kiertäminen tuntuu mahdottomalta, sillä katson mihin suuntaan vain näen pelkkää suota. Suolla on kitukasvuisia mäntyjä ja koivuja, lampareita ja näkymättömiä silmäkkeitä. Tarkennan katsettani löytääkseni tukevan reitin suon läpi, rohkaisen mieleni ja astun suon pehmeään sammalikkoon. Kävely tuntuu ihan hyvältä, vaikka kylmä suovesi viilentää jalkojani. Kävellessä ohitan pieniä silmäkkeitä, joiden olemassaolon näen ja tiedän olevan. Nämä silmäkkeet ovat tulleet vastaan jo riittävän usein, joten niihin ei tarvitse enää kompastua. Ohi kulkiessa niistä kuitenkin kurkistelee pettymyksen peikko, surun kastelemat kasvot tai jännityksen jättiläinen. Nämä silmäkkeet pitävät sisällään tunteisiin liittyvät houkutukset, jotka ovat saaneet minut syömään enemmän kuin tarvitsen ja antaneet sitä kautta tarvitsemaani konkreettista tukea ja turvaa. Syöminen on ollut tapa täyttää tunteen aiheuttama turvattomuuden ja riittämättömyyden tunne.

Uskomusten lampi

Jatkan matkaa luottavaisin mielin ja edessä näkyy iso suolampi, jonka rannat ovat upottavat ja pelottavat. Onneksi lammen rantaan on tehty pitkospuut, joita pitkin pääsen etenemään. Samalla näen lammen pinnassa erilaisia kuvia. Kuvat kertovat omista uskomuksistani, omasta riittämättömyydestä, hyväksytyksi tulemisesta, taitamattomuudesta ja selviämisestä yleensä. Kulkiessani pitkospuita pitkin joudun katsomaan tarkkaan mihin astun, sillä osa puista on hyvin hauraita, toiset melkein lahonneet ja jotkut keikkuvat. Välillä on palattava takaisinpäin ja käytävä kokeilemassa oliko se vesi sittenkään niin kylmää.  Matka suon poikki on hidas mutta antoisa, johtuen useasta jalan luiskahduksesta ja virkistävästä uintireissusta. Vaikka suo jatkuu ja jatkuu, pitkospuut lisääntyvät ja tukevoituvat sekä suon kannakset antavat aina vain paremmin tukea.

Lepohetki mättäällä

Lopulta pääsen suon toiseen laitaan, väsyneenä ja märkänä mutta kuitenkin onnellisena. Heittäydyn hetkeksi sammaleen peittämälle pehmeälle mättäälle ja annan ajatusten palata suolla viettämiini hetkiin. Keho lepää sammaleen hellässä huomassa, hengitys tasaantuu ja ajatukset selkiytyvät. Muistissa virtaa suolla kohtaamiani, muutosta estäviä ja rajoittavia uskomuksiani, tunteita ja asioita, jotka saavat mielen halajamaan konkreettista hyvää. Havaitsin itsessäni mestarin, joka keksii syitä poiketa muutoksen polulta ja oikeuttaa tarttumaan erilaisiin houkutuksiin. Löysin myös paljon vahvuuksia, joiden avulla voin hyvillä mielin jatkaa matkaa ja vastaanottaa elämän mukanaan tuomat uudet houkutukset ja uskomukset.

 

Muutoksen tuulet -elämäntapaohjauksesta löydät lisätietoa täältä