Minä muutoksessa

Aloitetaan muutoksesta, kuinka tärkeää onkaan saada muutoshalukkuus heräämään itsestä sisältäpäin eikä ulkoapäin ohjeistettuna. Itse olen joutunut, tai voisi sen sanoa myös päässyt, etsimään elämäni aikana useamman kerran ratkaisuja ja motivaatiota muutosten tekemiseen sekä niiden tarpeellisuuden hyväksymiseen. Toisinaan motivaatio on ollut huipussaan, mutta keinot ovat sitten olleetkin toimimattomat. Lopulta olen löytänyt itselleni, sekä keholla että mielelle, hyvän tavan toimia. Apua tähän olen saanut aikanani neuvolasta terveyden hoitajan antamien ohjeistusten muodossa, Diabetesliiton painonhallinnanohjauksen koulutuksesta, psykiatrisen sairaanhoitajan työstäni, NLP koulutuksesta jne. Elämän mukanaan tuomista tiedon ja kokemuksen siruista on muotoutunut myös Muutoksen tuulet – painonhallintaohjauksen sapluuna. Samalla sapluunalla on mahdollista toteuttaa myös muihin elämäntapamuutoksiin tähtäävät ohjaukset, sillä painotus on muutoksessa ja henkilön omissa uskomuksissa, tunteissa, tavoitteissa jne. Luen tällä hetkellä Jenny Lehtisen kirjoittamaa Vaakakapina kirjaa, mistä löytyy hyvin paljon samankaltaista ideologiaa kuin omassa ajattelussani ja ohjauksessani on.  Aikaisemmin olen pohtinut muutosmotivaatiota ja kirjoittanut ajatuksiani siitä, aikaisempaan kirjoitukseeni pääset tästä.

 

Muuttuva elämämme

Elämä on jatkuvaa muutosta, vaikka perusasiat pysyisivätkin samoina ja vakaina. Oma kasvu on täynnä erilaisia muutoksia, niin fyysisiä, psyykkisiä kuin sosiaalisiakin. Meidän identiteettimme kehittyy elämän ja kasvun myötä, mikä asettaa erilaisia muutostarpeita tiellemme. Miettiessäni ja katsellessani omaa elämääni taaksepäin, näen siellä selkeitä käännekohtia, jotka ovat vaatineet muutosta. Osa näistä käännekohdista osuu ns. ikäkriisien ajankohtiin, mutta myös opiskelemaan lähteminen, muutto, lapsen saaminen, parisuhteen muutokset ym. ovat vaatineet uusien suuntien löytämistä. Itselläni elämän käännekohdat ovat olleet omalla tavallaan stressaavia, koska olen tunnesyöjä ja kova jännittämään. Vaikka muita ohjatessa sitä tietää kuinka olisi hyvä tehdä ja keskustelu käydään niin, että ohjattava löytäisi itse muutostarpeet ja ratkaisut, on itse omia kipukohtiaan vaikea nähdä ja hyväksyä. Viimeiset pari vuotta olen itse taistellut oman kehoni muutosten kanssa, sillä ikää on päässyt kertymään vaihdevuosiin asti, ja tämä on tuonut omat haasteensa kehonkuvan ja painon kanssa. Hormonitoiminta muuttuu, mikä vaikuttaa suuresti aineenvaihduntaan ja mielialoihin. Tunnesyöjänä olenkin joutunut kiinnittämään tuplasti huomiota omiin ruokailu- ja liikuntatottumuksiini, pyrkien saamaan ne jälleen tasapainoon. Myös omiin uskomuksiini olen paneutunut oikein kunnolla, jotta tunnesyöminen ei hallitse minua vaan minä hallitsen omat tunteeni ja niihin liittyvät toimet.  Työ jatkuu edelleen, mutta hyvällä mallilla ollaan jo, muutosvastarinta on vähentynyt ja ruokavalio on uusiutunut pikkuhiljaa huomioiden myös aviomies ja hänenkin tarpeensa. Ruokavalioon olemme lisänneet runsaasti tuoreravintoa, mikä on saanut aineenvaihdunnan heräämään uudelle tasolle. Olen myös havainnut, että levon ja liikunnan välisen suhteen merkitys on kohdallani iän myötä selkeästi kasvanut.

 

Muuttuva keho

Kehossa tapahtuu jatkuvasti muutoksia, aina syntymästä kuolemaan asti. Kuinka kestämme nämä muutokset ja miten ne vaikuttavat identiteettiimme. Kehon muutoksiin ja niiden hyväksymiseen vaikuttavat myös ulkoapäin tulevat paineet. Yhteiskunnassa vallalla olevat kauneusihanteet muokkaavat meidän ajatuksiamme omaa ja muiden kehoa kohtaan. Kuinka voimme olla armollisia itseämme kohtaan erityisesti silloin kun emme asetu tuohon muottiin?

Erilaiset sairaudet, hormonitoiminnan muutokset jne. vaikuttavat meidän kehonkuvaamme ja sitä kautta myös omaan minäkuvaan ja identiteetin muodostumiseen. Nuoruusiässä mieli ja minäkuva ovat vielä hauraita ja rakentumassa, jolloin vaikutukset kehonkuvan kommenteista voivat olla tuhoisia.

Itselläni kehon muutokset olivat nopeita juuri nuoruusiässä, rinnat kasvoivat ja reidet sekä lantio levisivät nopeassa tahdissa ja kaikki tämä hormonitoiminnan muutosten vuoksi, ruokavalio ja liikunta pysyivät ennallaan. Liikunta taisi jopa kasvaa, koska kävin tuolloin balettiopistossa jazz-tanssi tunneilla, suunnistin, pelasin kavereiden kanssa lentopalloa, pyöräiltiin ja kuljettiin jalkaisin paikasta toiseen. Talvella pääsi tuolloin vielä hiihtämään täällä eteläisessä Suomessa. Muistan, kuinka koulussa nolotti, kun koulun pojat kommentoivat ja katsoivat. Vertasin itseäni isosiskooni ja kavereihini, jotka olivat paljon hoikempia ja pienempiä kuin minä. Kaiken kukkuraksi olin rakastunut lajiin, johon oma ruumiinrakenteeni ei asettunut millään muotoa. Rakastin tanssimista ja erityisesti jazz-tanssia, edistyin opinnoissa hyvin ja pääsin näytöksiinkin. Ennen näytöstä oli kuitenkin hyvä pudottaa sellainen 10 kiloa painosta, vaikka olin ruumiinrakenteeseeni nähden ihan normipainoinen. Muistelen painon pudonneen, en vain muista enää millä konstilla ja teinkö asian eteen kuitenkaan kovinkaan paljon. Onneksi olin kaikesta vertailusta ja epävarmuudesta huolimatta melko tyytyväinen omaan kehooni, mikä auttoi suodattamaan osan kehoon kohdistuvista kommenteista.

 

Muutoksen aika

Mistä tiedän, milloin on oikea aika tehdä muutoksia? Mitenkä niistä saa pysyviä?

Mielestäni muutokselle sopiva ajankohta on silloin, kun itse koet sen tarpeelliseksi. Itse olen tehnyt paljon ja isojakin muutoksia elämässäni, toiset muutokset olen voinut toteuttaa heti ajatuksen päähän pälkähtäessä, ja toisia olen sitten kypsytellyt useamman vuoden. Mitä isompi päätös on, sitä pidemmän ajan se vaatii sisäistyäkseen kokonaisuudeksi, ja keho sekä mieli asettuvat siihen. Muutospyyntöjä, jopa käskyjä satelee lähiympäristöstä, mutta jos et itse näe ja koe muutostarvetta on edessäsi pitkä ja kivinen tie. Elämäntapamuutosta tehdessä tulisi suurimmat stressitekijät saada pois tai ainakin minimoitua, jolloin kehon stressihormonit eivät sabotoisi muutosta. Toisinaan muutos on kuitenkin tehtävä nopeasti esim. sairauden vuoksi. Parhaimmat ja pysyvät tulokset syntyvät kuitenkin hitaasti kypsytellen ja harjoitellen, totutellen, kehoa sekä mieltä herkistäen. Painonhallinnan ja kehonkuvan hyväksymisen suhteen olen itse tehnyt paljonkin työtä. Olen aina ollut arka tai ujo ja ihmisten mielipiteet ovat olleet minulle pelottavia. Olen toiminut paljon muiden miellyttämiseksi, tähän kaipaamaani muutosta olen kypsytellyt pitkään ja edennyt pienin askelin. Yksi iso päätös, ja vain itseäni miellyttääkseni, oli raskauden jälkeinen painon pudotus. Kotona oli ollut hyvä olla pienen prinsessan kanssa ja paino oli päässyt nousemaan kunnolla. Vyötärön ympärys oli kasvanut niin suureksi, että kenkien sitominen tuotti vaikeuksia ja kunto oli aivan nollassa. Minua hävetti oma saamattomuuteni ja tila mihin olin itseni päästänyt, ihan huomaamatta.  Silloin koin todella muutosmotivaation heränneen sisälläni ja aloitin painonhallinnan neuvolan terveydenhoitajan ohjauksessa. Tässä tein sitten nopeita päätöksiä, mutta lopputulokseen pääsemiseksi etenimme terveydenhoitajan kanssa rauhallisesti ruokavalion muutoksia tehden. Tuolloin keskityttiin ruokavalioon ja muut osa-alueet jäivät todella vähälle. Onnistuin kuitenkin saamaan itseni hyvään kuntoon ja painoa putosi lähemmäs 30 kg, sain voimia palata takaisin työelämään ja liikunnan ilon takaisin.

 

Muutoksen vaikeus

Mikä on ollut vaikeinta omassa elämänhallinnassani, tässä mietinnässä painonhallinnassani?

Vaikeinta on ollut saada ruokailut pysymään säännöllisinä ja mielenkiinto säilymään oikean, ravitsevan ruoan valmistukseen. Olen todella laiska kaupassa kävijä, mutta kuitenkin haluan itse päästä valitsemaan ruoka-aineet, jotka ostetaan. Olen myös hieman kausiluonteinen eri kiinnostusten kanssa ja laitan välillä ruokaa oikein intohimoisesti kaikkea uutta kokeillen, hetken kuluttua ei ruoanlaitto kiinnosta pätkääkään ja syödä napsin mitä kaapista löytyy. Tähänkin auttaa suunnitelmien tekeminen ja ruoanlaittovastuun jakaminen miehen kanssa. Yksi vaikeus säännöllisten ruokailujen kohdalla mielestäni on miehen kolmivuorotyö, emme pääse yhdessä noudattamaan säännöllistä, rauhallista ja sosiaalista ruokailuhetkeä. Eihän tämä ole ongelma, sillä voinhan minä noudattaa säännöllistä ruokailurytmiä ja miehen ruokailurytmi kulkee työvuorojen mukaisesti. Tästä pääsenkin jo yhteen tulevaan aiheeseen eli tekosyihin, joten avaan ajatuksen mutta mietitään sitä tulevissa kirjoituksissa tarkemmin.

Jotta muutos on järkevä, sen kokee hyväksi ja saa pysyväksi, tulee siihen olla oma sisältä päin kumpuava halu. Muutostarpeiden havaitseminen ja hyväksyminen on toisinaan hyvin vaikeaa ja vie yllättävän pitkän ajan. Monesti muutokset halutaan heti ja nyt, eikä malteta edetä riittävän hitaasti ja pienin askelin. Elämäntapamuutoksessa tärkeätä on valita itselle sillä hetkellä tärkein osa-alue ja lähteä siitä etenemään pienin askelin, näistä pienistä askelista muotoutuu ajan myötä yksi iso kokonaisuus.