Aistimusten askelmerkit

Miksi reagoimme eri lailla, vaikka aistikokemus olisi sama?

Tieto kokemuksesta kulkee samoja hermoratoja pitkin, hermoliitosten eli synapsien kautta aivoihin (limbiseen järjestelmään). Aivoissa sijaitseva limbinen järjestelmä toimii ”tunnekeskuksena”. Se ottaa vastaan aistimukset ja säätelee tunnereaktioita sekä emotionaalista kasvua. Näköhavainnot, äänet sekä kehosta tulevat aistimukset taas tallentuvat ja ne käsitellään aivopuoliskojen uloimmassa kerroksessa eli aivokuoressa.  Aivokuoressa sijaitsevat assosiaatioalueet jäsentävät erilaiset aistikokemukset kokonaisuudeksi aivojen alempien tasojen kanssa.

Aistikokemukseen reagoiminen on kiinni hermojärjestelmästä mutta myös oppimisesta. Opimme jatkuvasti omista kokemuksista ja ympäröivän yhteisön reaktioista. Mallitamme koko ajan, joko tietoisesti tai tiedostamatta, ympärillämme olevia ihmisiä ja tapahtumia. Erityisen voimakkaasti tämä mallittaminen näyttäytyy lasten oppimisen kanavana. Lapset seuraavat vanhempiaan, sisaruksiaan tai muita läheisiään ja imevät heidän toimintatapojaan itselleen. Näin oppi siirtyy sukupolvelta toiselle, eikä kaikkea tarvitse itse kantapään kautta opetella. Valitettavasti myös ns. haitalliset tavat reagoida tallentuvat geeneihimme ja sitä kautta omaan reagointipatteristoomme. 

Aistimusten monipuolinen kanavaverkosto

Aistimukset kulkevat eri aistikanavien kautta tietoisuuteemme, näitä aistikanavia ovat näkö (visuaalinen), kuulo (auditiivinen), maku (gustatorinen), haju (olfaktorinen) ja tunto (taktiilinen) aisti. Näiden aistien toiminta vaikuttaa ihmisen tapaan reagoida aistimuksiin, kykyyn säädellä vireystilaa, tarkkaavaisuutta sekä tunteita ja käyttäytymistä.  Näiden lisäksi käytössämme ovat myös erilaiset aistijärjestelmät kuten proprioseptiivinen ja vestibulaarinen aisti, jotka kertovat kehon asennoista ja liikkeistä.  Proprioseptiivinen aistijärjestelmä keskittyy lihaksien ja nivelten asentoihin ja liikkeeseen, vestibulaarinen taas keskittyy pään asentoihin ja liikkeeseen suhteuttaen sen painovoimaan sekä liikkeen kiihtymiseen ja hidastumiseen.  Kehon sisäisistä tapahtumista, kuten verenpaineesta, ruuansulatuksesta jne, meille kertoo viskeraalinen aisti. 

Seuraavaksi hieman pohdiskelua viidestä ensiksi mainitsemastani aistikanavasta.

Kuvia ja mielikuvia

Näkö on visuaalinen aisti, jossa tärkeänä tekijänä toimii silmän verkkokalvo. Verkkokalvo on ympäristön valoaaltoihin reagoiva reseptori. Verkkokalvolta lähtee valon aiheuttama näköärsyke aivorungon näköaistimuksia käsittelevään osaan. Aivorungosta tieto välittyy muualle aivoihin ja saa kehossa tapahtumaan tarvittavat reaktiot. Jotta ihminen voi nähdä ympäristönsä merkityksellisenä on aivojen toimittava kaikilla tasoilla hyvin, jotta näköaistin välityksellä tulevaan tietoon voidaan liittää muuta tarvittavaa asiatietoa.

Mitenkä voimme hyödyntää näköaistia ja onko se oikeasti tarpeellinen? Näköaisti kertoo meille ympäröivästä maailmasta ja miettiessämme voimmeko luottaa toisiin ihmisiin katsomme usein heitä silmiin ja seuraamme juuri näköaistin kautta hänen toimintaansa. Voimmeko kuitenkaan luottaa näköaistiimme varauksetta? Mielestäni emme, sillä näemme yksityiskohtia hyvinkin monella tapaa. Kun kysytään useammalta ihmiseltä mitä he samaa kuvaa tai tapahtumaa katsoessa näkevät, kertovat he meille erilaisia asioita. Teemme tilanteesta tai kuvasta omia tulkintojamme mielenkiintomme, vireystilamme ja kaiken aikaisemmin oppimamme pohjalta. Värisokeat näkevät värit hyvin erilaisina kuin me, joiden pitäisi nähdä värit ns. oikeanlaisina. Kuitenkin juuri värit tuovat hyvin esiin erilaisen tavan määrittää näkemäämme. Jollekin turkoosi on vihreä, joku määrittelee sen siniseksi. Väreille on paljon erilaisia sanoja, joiden kautta pyrimme kertomaanoman näkemyksemme muille.  Mietipä hetki, minkävärisenä näet mielessäsi esim. retuliinisen kukan?

Jos olemme kovin visuaalisia ihmisiä, on meidän helppo muodostaa kuvia mieleemme pelkkien sanojen perusteella. Itselläni visuaalisuus ei ole kovin vahvana, joten joudun käyttämään apuna muita aisteja saadakseni erilaisia mielikuvia aikaiseksi.

Äänimaailmojen äärellä

Kuulo on auditiivinen aisti, missä ääniaallot ärsyttävät sisäkorvan kuuloreseptoreja lähettämään impulsseja aivorungon kuulokeskuksiin. Kuuloärsykkeet käsitellään yhdessä vestibulaarisesta (painovoima, päänliike ja tasapaino) aistijärjestelmästä sekä lihaksista ja ihosta saatujen aistitietojen kanssa.

Kuuloaisti tuo meidän tietoisuuteen erilaisia äänimaailmoja ja kuinka ollakaan iän myötä äänimaailmamme harmittavaisesti kaventuu. Hyvä esimerkki kuuloaistin muutoksista iän myötä ovat heinäsirkkojen sirityksen ja lintuharrastajilla erityisesti hippiäisen hennon äänen katoaminen äänimaailmasta. Kuuloaistia tulisikin suojata kovilta ääniltä, jotta ikääntymisen myötä saisimme pitää pidempään myös hennot äänet mukanamme. 

Itse käytän kuuloaistia paljon, erityisesti tanssikoreografioiden luomisen aikaan. Kuuloaistin tuomat musiikin tahdit ja iskut saavat kehon liikkeelle tuottaen erilaisia, tunteita, liikkeitä ja mielikuvia. Näin syntyvät erilaiset koreografiat, joita päästään tanssimaan sekä kuntorivitanssi että sweatdance -tunneilla.

Makujen maailma

Makunystyrät sijaitsevat kielessä, mistä erilaiset aistimukset siirtyvät aivojen käsiteltäväksi. Makuaistin välityksellä voimme kohdata hyvinkin monenlaisia tunteita, maistelemalla voidaan myös nostaa erilaisia muistoja esiin. Pieni lapsi, aivan kuin eläinvauvatkin, maistaa kaikkea saadakseen tietoonsa tavaran tai asian koostumuksen, maun ym. Suu onkin ensimmäinen aistielin, jota käytämme.

Tanssi-liiketerapeuttina mietinkin mitenkä voimme käyttää makuaistia hyödyksemme tutkiessamme omia reagointitapojamme ja voiko makuaisti todella johdattaa meidät ongelmiemme lähteille. Olen aikaisemmin tavannut henkilöitä, joille erityisesti hajuaistin tuoma viesti on aktivoinut paniikkikohtauksen. Onko niin, että vältämme sellaisia makuja, jotka voisivat aiheuttaa meille ikäviä tuntemuksia tai jopa paniikkikohtauksen.  Itse olen käyttänyt työssäni makuaistia juuri keskittymisharjoitusten, tietoisen läsnäolon harjoitusten apuna ja koen sen olevan siihen todella hyödyllinen. 

Hajuja ja tuoksuja

Hajuaistin välityksellä pääsemme hyvin moninaiseen hajujen ja tuoksujen maailmaan. Toisille tämä maailma tuo tuskaa, kun toiset taas nauttivat suuresti. Hajureseptorit sijaitsevat nenän limakalvoilla ja niiden tuomia aistimuksia emme voi itse niin helposti hallita kuin makuaistin. Hajuaisti toimii makuaistin kaverina syventäen makuaistimusta. Makuaistimukseen vaikuttaa voimakkaasti myös näköaisti, sillä kauniisti aseteltu ruoka-annos maistuu selkeästi paremmalta kuin vain lautaselle roiskaistu. Tätä tulisikin käyttää hyväksi erityisesti ruokahalunsa menettäneiden henkilöiden kohdalla, ruoka-anoksiin tulisi panostaa maun lisäksi sekä ulkonäöllisesti että tuoksullisesti. Aikanaan psyko-geriatrisella osastolla työskennellessäni törmäsin usein harmaaseen epämääräiseen ”mössöön”, josta ei tiennyt mitä se oli. Tätä sitten syötettiin vuoteessa oleville ihmisille ja odotettiin heidän olevan tyytyväisiä. No onhan se tietysti vaikea saada soseutetusta ruuasta kaunista, varsinkin jos kaikki soseutetaan sekaisin. Tuosta muistosta on aikaa, joten nykyisten annosten ulkonäöstä ei minulla ole tietoa. 

Aistimusten askelmerkit työpajassa onkin mahdollista tutkia omia hajuaistin vaikutuksia itseen turvallisilla, miedoilla tuoksuilla sekä havainnoida omaa tapaa reagoida ympäröivään tuoksumaailmaan. Kuinka tuoksu liikuttavat meitä sekä mielessä että kehollisesti.

Minä tunnen

Tuntoaistimuksia välittää meille koko kehomme, isoimpana aistinelimenä toimii kuitenkin iho. Tuntoaisti toimii hyvin automaattisesti, emmekä mieti jokaista aistimusta erikseen. Aistimme lämpötilan vaihtelut, materiaalien kovuuserot ym. ilman suurempaa pohtimista. Tuntoaisti auttaa meitä hahmottamaan oman kehomme ja sitä ympäröivät materiaalit, se tuottaa tietoa kipua aiheuttavista asioista, joita meidän tulisi välttää. Kuinka usein etsimmekään asioita pelkän kosketuksen varassa, kun emme näe hakemaamme. Kosketus luo meille myös turvallisuuden tunteita, voimme käyttää eri voimakkuuksisia kosketuksia tuottaaksemme hyvää joko itselle tai toiselle. Hieronta on tästä erittäin hyvä esimerkki, vaikka toisinaan kipeiden ja jumissa olevien lihasten hierominen voi aluksi tuntua tuskalliselta samamme hieronnasta yleensä helpotusta ja lopulta pystymme siitä myös nauttimaan. Ihminen kuten eläimetkin kaipaavat kosketusta, vaikka se toisinaan on pelottavaa mieleen nousevien mielikuvien tai muistojen vuoksi.

Sokeat voivat käyttää tuntoaistiaan hyväksi esim. pistekirjoitusta lukiessaan. No, nykyään äänikirjat taitavat viedä voiton pistekirjoituksesta kirjojen lukemisen osalta, mutta pistekirjoituksellakin on paikkansa. Tuntoaistia hyödynnetään myös näkövammaisten ja kuurosokeiden kanssa, heille kerrotaan ns. kuvatulkkauksen menetelmän avulla ympäristössä olevista asioista ja tapahtumista. Kuvatulkkauksessa näkevä henkilö piirtää puhuessaan sormellaan ympäristön esineistä ja tilojen kohokohdista pelkistettyjä ääriviivakuvia näkövammaisen tai kuurosokean kehoon. Kosketus rajoittuu yleensä selkäpuolelle käsivarsien ulkosyrjille ja käsien selkä- ja kämmenpuolille.

Kaikilla aisteilla

Kaikki aistit ovat meille tärkeitä, mutta toisinaan jokin aisteista vioittuu syystä tai toisesta. Ilman kyseistä aistia pystyy tulemaan toimeen, sillä toiset aistit kompensoivat puuttuvaa ja herkistyvät vastaanottamaan aistimuksia saadakseen kokonaiskuvan asioista.

Terapeuttisen tanssin työpajassa Aistimuksen askelmerkit käymme eri aistikanavia läpi liikkeellisen työskentelyn kautta ja tutkimme minkälaisia reaktioita eri ärsykkeet meissä aiheuttavat. Jokaiselle aistille on varattu oma 90 min. tuokionsa, joista sitten muodostuu lopulta yksi kokonaisuus ja saamme itsellemme työkaluja eri aistimusten käsittelyyn tai voimme muokata aikaisemmin opittuja reagointimalleja.