Pitää tiukasti kiinni vai päästää irti

Kuinka vaikeaa luopuminen voikaan olla, vaikka se voisi tuoda helpotusta omaan elämään. Mitä luopuminen meille merkitsee, onko se kaiken unohtamista vai voisiko se olla asioiden ja kokemusten muistojen arkistoon siirtämistä. Luopumista on monen tasoista, toisinaan halu luopua tulee itsestä ja tarpeesta päästää irti jostain jo tarpeettomaksi muuttuneesta, toisinaan se on pakon sanelemaa ja siihen ei pysty itse vaikuttamaan. Luopumista vaativa tilanne voi tulla eteen varoittamatta, pitkän harkinnan jälkeen tai hiljaa hiipien. Elämä tuo koko ajan eteemme isompia ja pienempiä muutoksia, luopumisia ja vastaanottamisia. Ilman vanhasta luopumista, muistoihin siirtämistä, on vaikea siirtyä eteenpäin saamaan uusia kokemuksia ja oppimaan uusia asioita.

Kaikki luopumiset tuottavat kuitenkin suuren määrän erilaisia tunteita riippuen luopumisen syystä. Läheisen, ystävän tai rakkaan lemmikin kuolema voi nostaa surun lisäksi ainakin vihan, syyllisyyden, hylätyksi tulemisen, epäuskon, ikävän ja pelon tunteita. Eläkkeelle tai työttömäksi jääminen voivat nostaa tyhjyyden ja tarpeettomuuden, huonommuuden ja hylätyksi tulemisen tunteita, mutta myös iloa, huojennusta, odotusta ja ehkä ripaus jännitystäkin.  Jos työ on määrittävä tekijä omassa elämässä ja minäkuvassa, saattaa työttömyys, sairaus tai eläkkeelle jääminen aiheuttaa isojakin pulmia.

Olen työssäni havainnut, että luopuminen menetetystä rakkaasta tai ystävästä voi olla niin vaikeaa, ettei tunteesta voi päästää irti. Pelko unohtamisesta ankkuroi luopumisen tuskaan, ylläpitäen surua, pelkoa, yksinäisyyttä, vihaa jne., vaikka kuinka järjellä tietäisi, että irti päästäminen helpottaisi ja mahdollistaisi eteenpäin siirtymisen.

Toisinaan luopumistyöhön menee vuosia, toisinaan se tapahtuu helposti lyhyessä ajassa.  Miettiessäni omaa siirtymistäni kunnallisesta palvelusta yksinyrittäjäksi, luopumiseen ja uuden aloittamiseen meni useampi vuosi. Kävin läpi hyvin monenlaisia tunteita, aluksi ajatus hieman kutitteli mielessä vahvistuen koko ajan. Ajan kuluessa ja asioita läpi käydessä mieleen nousi erilaisia pelkoja ja itsenikin yllättänyt ajatus, että lähtiessäni jätän toiset pulaan. Tiesinhän minä, etten ole korvaamaton ja selkeästi kyseisten vuosien aikana toimin vakituisesta toimesta irrottautumisen ja oman yritystoiminnan suuntaan. Tunteet voivat kuitenkin yllättää ja niitä on hyvä tarkastella turvallisesti, eri näkökulmia etsien ja tarkastellen.

Psykiatrisena sairaanhoitajana ja tanssi-liiketerapeuttina olen työskennellyt paljon surutyön parissa, mikä vaatii jokaisella henkilöllä oman aikansa. Luopumista on ollut mahdollista työstää, jos läheisen kuolema on ollut tiedossa esim. pitkäaikaisen sairauden päättävänä. Siitä huolimatta luopuminen ja surutyö jatkuvat vielä eteenpäin, usko muistojen pysyvyyteen vahvistuu ja rohkeus kasvaa hyväksyä muuttunut tilanne ja astua muutoksen tielle. Toisinaan suru kohtaa yllättäen, odottamatta, eikä siihen ole voinut valmistautua. Oli luopumisen alkutaival minkälainen hyvänsä, on hyvä muistaa olla itselle armollinen ja hyväksyä luopumisen mukanaan tuomat tunteet, kohdata ne ja ottaa haltuun.

Perhe, ystävät ja sukulaiset ovat erittäin tärkeä voimavara ja tukiverkosto muuttuneessa tilanteessa ja tunteiden kohtaamisessa. Toisinaan tämä ei kuitenkaan ole riittävää, varsinkaan jos menneestä on vaikea päästää irti ja löytää tarkoitusta muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Tällöin on mahdollista hakea apua koulutetuilta ammattilaisilta.  Luopumista ja irti päästämistä, niihin liittyviä erilaisia tunteita ja ajatuksia, voikin turvallisesti käsitellä mm. kokonaisvaltaisesti, liikkeen ja keskustelun kautta koulutetun tanssi-liiketerapeutin kanssa.

Tanssi-liiketerapiasta löydät tietoa täältä